Jag var inbjuden - som kulturministerns statssekreterare. Min hälsning var att frågan om det skall heta klotter eller graffiti är ointressant med tanke på det man inte kommer undan – hur tråkigt den än kan låta i vissa öron: Varför skulle någon ha rätt att utan tillstånd på ett så pass synligt sätt ta i bruk annans eller gemensam egendom? Riktig konst tar alltid andras rättigheter i betraktande.
För att förstå "pattsituation" måste man gå tillbaka i tiden. Stadens projekt hade sin föregångare i ett privat initiativ av i stort sett alla fastigheter längs Backasgatan, som för drygt 10 år sedan var så nedklottrade att alla mått rågades. Det handlade ju också om ett av de synligaste visitkorten för gäster på väg till Helsingfors. Projektets koncept var fungerande och övertogs av staden. Att observera – ungdomscentralen var med när det begav sig.
Under åren har man dock hamnat ordentligt i luven på varandra. Det som många kanske glömt är att staden faktiskt i ett skede upplät ställen för graffiti, dvs det som också nu efterlysts. Erfarenheterna var tyvärr allt annat än goda, eftersom det ledde till en klar ökning också av den otillåtna verksamheten. Det må ha fungerat bättre i andra länder, men så gick det i alla fall i Helsingfors och till den delen måste man förstå "Stoppa klottret"-projektets missnöje.
Det som gör ekvationen svårlöslig är att det tycks vara just det förbjudna som lockar. Något slag av medborgarolydnad? I så fall är det bra att utövarna vet att instrumentet är dåligt, eftersom budskapet förblir helt oklart för den stora allmänheten.
Just här borde attitydförändringen ske om man skall komma vidare och visst har ungdomscentralen här ett stort ansvar. Den mellanform som också projektet godkänner är s.k. muralkonst, dvs att stora väggmålningar beställs av skickliga unga, där man kan komma överens om motivet på ett ungefär men utan att begränsa utrymmet för skapande och självförverkligande.
Utan dialog blir det dock ingenting. Oberoende av vilka frågor det gäller i vår stad eller vad samarbetet leder till måste stadens förvaltningar kunna diskutera civiliserat med varandra.
Nuorisoasiainkeskuksen kutsumatta jättäminen kun "Stop töhryille"- hanke piti 10-vuotis seminaarinsa oli tyhmää, kuten myös kahden ei-kutsutun valtuutetun käännyttäminen.
Minut oli kutsuttu -tosin kulttuuriministerin valtiosihteerinä. Terveiseni olivat, että kyse töhryistä vaiko graffitista ei ole kiinnostava pääkysymyksen näkökulmasta - niin tylsältä kuin se joidenkin mielestä kuulostaakin - Miksi jollakulla olisi oikeus luvatta ja niin näkyvällä tavalla ottaa käyttöönsä toisen tai yhteistä omaisuutta? Aito taide ottaa aina toisten oikeudet huomioon.
Pattitilanteen ymmärtämiseksi on palattava ajassa taaksepäin. Kaupungin hankkeen edeltäjä oli yksiytinen aloite, kun miltei kaikkien Mäkelänkadun kiinteistöjen mitta tuli täyteen kun talot olivat täysin töhrittyjä. Konsepti oli toimiva ja siirtyi kaupungille. Ja huom! Nuorisoasiainkeskus oli alussa mukana.
Vuosien saatossa sukset ovat kuitenkin menneet pahasti ristiin. Moni on kenties unohtanut, että kaupunki todellakin yhdessä vaiheessa osoitti paikkoja graffitille. Kokemukset olivat kuitenkin kaikkea muuta kuin hyvät, koska se johti myös luvattoman töhrinnän selkeään lisääntymiseen. Saattaa olla että tämä on toiminut paremmin muissa maissa, mutta näin kävi Helsingissä ja siltä osin Stop töhryille-hankkeen tyytymättömyys on ymmärrettävä.Yhtälö on vaikea ratkaista siksi, että juuri luvattomuus näyttää kiehtovan. Kansalaistottelemattomuutta? Jos näin on, tekijöiden on hyvä tietää että välineenä se on surkea, kun viesti jää suurelta yleisöltä täysin epäselväksi.
Juuri tältä osin olisi saatava asennemuutos aikaan ja tässä on nuorisoasiainkeskukselle sauma. Välimuoto - jonka hankekin on sanonut hyväksyvänsä - on ns muraalitaide. Isoja seinämaalauksia tilataan taitavilta nuorilta, jolloin voidaan sopia suurin piirtein aiheesta mutta rajoittamatta sen enempää mahdollisuuksia luovuuteen ja itsensä toteuttamiseen.
Ilman dialogia mistään ei kuitenkaan tule mitään. Riippumatta kysymyksestä rakkaassa kaupungissamme on hallintokuntien voitava keskustella ja tehdä yhteistyötä sivistyneesti.
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar