CYKEL PÅ TÅG - Polkupyörä junaan

Vårsäsongens sista fullmäktige var en riktig sittmuskeltest, från kl 16 till inemot midnatt. På listan stod bl.a. socialdemokraternas interpellation (se tidigare blogginlägg om avgifter), som avvisades av fullmäktiges majoritet. Traditionellt behandlas ju vid det sista mötet också bokslut och revisionsnämndens berättelse, som den här gången (enligt tidigare krav av sfp) tog upp glädjande mycket gällande svensk service. Dessutom en lång rad planeändringar. Ett ärende var också Helsingfors stads miljörapport, som årligen skall föreläggas fullmäktige och innehålla en genomgång av vad de olika förvaltningarna gjort för en bättre miljö. I samband med trafikavsnittet fick jag möjlighet att ta upp en fråga som ställts mig - varför man inte i närtågen på samma sätt som i metron kan medföra cykel utan extra avgift. VR:s motivering har länge varit utrymmesbrist och trappor, men som vi vet kommer tågparken också att förnyas. Jag föreslog därför att fullmäktige skulle godkänna följande kläm: "Stadsfullmäktige förutsätter, att Helsingfors för att befrämja de kvantitativa målen för cykel- och spårtrafik arbetar för att medförande av cykel i närtågen utan särskild avgift skall bli möjligt i samband med anskaffandet av nya låggolvsvagnar". Klämmen godkändes med rösterna 78-0, så det var ett roligt sätt att avsluta vårsäsongen! Kevätkauden viimeinen valtuusto oli varsinainen istumalihastesti, kokous alkoi klo 16 ja kesti miltei puoleen yöhön. Listalla oli mm demareiden välikysymys (katso aikaisempi juttu maksuista), jonka valtuuston enemmistö torjui. Perinteisestihän viimeisessä kokouksessa käsitellään myös tilinpäätös ja tarkastuslautakunnan kertomus, joka tällä kertaa (rkp:n aiemmasta vaatimuksesta) sisälsi ilahduttavan paljon ruotsinkielisten palveluiden tilasta. Lisäksi esillä oli lukuisia kaavamuutoksia. Esillä oli myös Helsingin ympäristöraportti, joka tuodaan valtuustoon joka vuosi ja jossa käydään läpi mitä eri hallintokunnissa on tehty paremman ympäristön edistämiseksi. Liikenneosion yhteydessä tarjoutui mahdollisuus ottaa esille minulle tullut kysymys - miksei lähijunissa voi metrojen tapaan kuljettaa polkupyörää ilman erillistä maksua. VR:n perustelu on aina liittynyt ahtauteen ja portaisiin, mutta tiedossahan on että myös lähijunakalustoa ollaan uusimassa. Esitin siksi, että valtuusto hyväksyisi seuraavan ponnen: "Kaupunginvaltuusto edellyttää, että pyörä- ja raideliikenteen määrällisten tavoitteiden edistämiseksi Helsinki toimii sen puolesta, että polkupyörän kuljettaminen lähijunaliikenteessä ilman erillistä maksua mahdollistuu, kun hankitaan uutta matalalattiaista kalustoa". Ponsi hyväksyttiin äänin 78-0, joten se oli hauska tapa päättää kevätkausi!

VALPENGAR - Vaalirahaa

Midsommar och några semesterdagar direkt på ger perspektiv på saker och ting. Har funderat mycket på uppståndelsen kring politikers valfinansiering. Att några riksdagsledamöter var så dabbiga att de inte fyllde i sin blankett ordentligt har lett till misstankar om att hela politiken i Finland är korrupt. Inget kunde vara mera fel - Finland är och förblir förhoppningsvis ett av världens minst korrumperade länder, där det inte köps åsikter.

Valkampanjer kostar tyvärr en hel del, det vet jag trots att erfarenheten gäller ett riksdagsval och ett kommunalval. En rätt liten annons i en riksomfattande tidning kostar minst 500 euro. Utan utomstående finansiering vore det omöjligt för de flesta att föra någon kampanj. Så alternativet till att samla in pengar av privata - både enskilda och företag - är ett kraftigt höjt partistöd. Är vi beredda till det?

Själv hade jag i förra kommunalvalet en valbudget på cirka 6000 euro. Cirka en tredjedel var egna pengar, resten av olika föreningar. Inget enskilt bidrag var över gränsen 1700 euro. Mina arbetsgivare var då två fastighetsföreningar, medlemmar i Finlands fastighetsförbund, och från dessa håll fick jag sammanlagt ca 2000 euro. Den åsikt som förenade oss var allmän, dvs att det lönar sig att försöka hålla boendekostnaderna nere också så, att kommunerna inte belägger t.ex. husbolagen med överstora pålagor i form av fastighetsskatt och annat. Under den tid jag varit i fullmäktige har ingen från det hållet närmat sig och haft några mera specifiserade åsikter.

Valfinansiering är helt naturligt och handlar sist och slutligen om att givarna tycker att mottagaren är en allmänt bra typ som är värd stöd. Det skall absolut inte blandas ihop med att en kandidat eller redan invald på förhand lovar arbeta för att en bidragsgivare skall få en konkret ekonomisk fördel, i form av ett byggnadslov eller dylikt. Sådan kan naturligtvis inte godkännas.

Av samma orsaker finns det all orsak att ändra reglerna så, att skyldigheten att anmäla valstöd specifiseras.

En hel del avundsjuka torde finnas med i de politiska kulisserna när det gäller valfinansieringsbråket. Det är nog ingen hemlighet att främst de gröna sist och slutligen strävar till att särskilt företagens vilja att ge valstöd skall minska. Av allt att döma vill de alltså höja partistödet kännbart. Ok, men säg det då rakt ut.

Juhannus ja muutama lomapäivä kirkastavat ajatuksia. Olen pohtinut vaalirahakohua paljon. Muutaman eduskuntavaaliehdokkaan möhläys vaalirahailmoituksen kanssa on heittänyt varjon koko suomalaisen politiikan ylle. Mikään ei voisi olla harhaanjohtavampaa. Suomi on -ja toivottavasti pysyy - maailman vähiten korruptoituneita maita, missä mielipiteitä ei osteta.

Vaalikampanja maksaa valitettavasti aika paljon, sen tiedän vaikka kokemus rajoittuu yksiin eduskuntavaaleihin ja yksiin kunnallisvaaleihin. Pienehkö ilmoitus valtakunnallisessa lehdessä maksaa vähintään 500 euroa. Ilman ulkopuolista rahoitusta harvalla on mahdollisuus kunnon kampanjaan. Siksi ulkopuolisen rahoituksen vaihtoehtona on puoluetuen kunnon korotus. Olemmeko valmiita siihen?

Vaalibudjettini viime kunnallisvaaleissa oli noin 6000 euroa. Noin kolmasosa oli omaa rahaa, loput erilaisilta yhdistyksiltä. Kaikki yksittäiset tuet pysyivät 1700 euron rajassa. Silloiset työnantajani olivat kaksi kiinteistöyhdistystä, jotka kuuluvat Suomen Kiinteistöliittoon. Näiltä tahoilta sain yhteensä noin 2000 euroa. Yhdistävä mielipide oli yleisellä tasolla - että asukkaiden asumiskustannuksia kannattaa yrittää rajoittaa myös niin, ettei kunta rasita esimerkiksi taloyhtiöiden taloutta ylisuurin kuluerin, kuten kiinteistöveron korotuksilla. Sinä aikana kun olen valtuustossa ollut, siltä taholta ei ole oltu yhteydessä tarkennetuin toivomuksin.

Vaalirahoitus on lopun perin luonnollinen asia ja lopun perin kyse on siitä, että tukija pitää tuettua yleisesti hyvänä tyyppinä. Tätä ei pidä sekoittaa siihen, että ehdokas tai valittu lupaa
työskennellä tukijan konkreettisen taloudellisen tai muun edun puolesta, esim. rakennusluvan.
Sellaista ei tietenkään voi hyväksyä.

Samasta syystä on kannatettavaa, että vaalitukia koskevaa ilmoitusvelvollisuutta täsmennetään.

Aimo annos kateutta lienee vaalirahakohun kulisseissa mukana. Ei ole mikään salaisuus, että eritoten vihreät lopun perin pyrkivät siihen, että erityisesti yritysten halu tukea vaalikampanjoita vähenisi. Kaikesta päätellen halutaan siis korottaa puoluetukea. Ok, mutta se pitää sitten sanoa suoraan.

FEGT SVAMMEL OM KÄRNKRAFT? Raukkamainen ydinvoimapäätös?

Trots ansträngningar har det nog varit mycket svårt att förstå Hbl:s nästan hätska reaktion på sfp:s kärnkraftsformulering vid partidagen i Åbo. Direkt på måndagen deklarerade Hbl att beslutet var "fegt svammel".I en ny ledare (15.6) om sin egen ledare pekar Björn Månsson själv på pudelns kärna – det att inget partidagsbeslut får en hängiven kärnkraftsförespråkare eller – motståndare i riksdagen att ändra åsikt för att frågan alltid ansetts vara en s.k. samvetsfråga. Alla som vill kan därför i lugn och ro också framöver välja sin sfp-kandidat utgående från just det. I riksdagen har partierna inte rösträtt. Varför då överhuvudtaget säga något i kärnkraftsfrågan på en partidag? Just i s.k. samvetsfrågor kan ett partidagsbesluts främsta funktion faktiskt vara att spegla en "allmän stämning". Det väger rätt jämnt mellan klara kärnkraftsmotståndare och –förespråkare i sfp:s led, men sannolikt finns däremellan väldigt många osäkra med en känsla som ligger nära partidagens formulering att "inte vara en aktiv pådrivare" – hur velig den än må låta. Det finns dock också en annan, inte alls oviktig betydelse. Jag och många med mig som står i nära kontakt till såväl regering som riksdag uppvaktas av företrädare för allehanda intressen, också för kärnkraften. I deras intresse ligger naturligtvis att via alla tänkbara kanaler påverka eventuella osäkra beslutsfattare. För mig – helt oberoende av personlig åsikt – betyder partidagsbeslutet nog att jag nu är extra noga med att inte genom t.ex. ensidig information styra åsiktsbildningen. Månssons råd – hänvisande till andra partier - är att sfp bör rösta mera. "Så fungerar ju demokratin", konstaterar han helt riktigt. Partidagen i Åbo röstade tiotals gånger, precis som den alltid brukar. I ledaren om ledaren kunde åtminstone ha nämnts, att den påskällda formuleringen faktiskt också den kom till efter omröstning både i utskottet och stora salen. Men det var väl något fel på den demokratin då, antagligen...

On kyllä ollut hyvin vaikea ymmärtää Hbl:n miltei vihamielistä kantaa rkp:n puoluekokouksen ydinvoimamuotoiluun. Heti maanantaina muotoilua haukuttiin "raukkamaiseksi sekoiluksi". Kanta oli siis ettei puolue "aktiivisesti aja ydinvoimaa". Uudessa pääkirjoituksessa (15.6) Björn Månsson viittaa kuitenkin itse villakoiran ytimeen - ettei mikään päätös maailmassa saa vankkaa ydinvoiman kannattajaa tai vastustajaa eduskunnassa muuttamaan mieltään, onhan kyse aina ollut ns omantunnon asiasta.

Mutta miksi sitten ylipäätään tehdään puoluekokouksissa päätöksiä ydinvoimasta? Juuri ns omantunnon asioiden osalta mutoilujen tärkein funktio saattaakin olla yleisen ilmapiirin kuvaaminen. Rkp:ssä ydinvoiman selkeät kannattajat ja vastustajat taitavat olla aika tasaväkiset, mutta hyvin todennäköistä on että näiden ryhmien väliin mahtuu iso joukko, jonka tunteet saattavat olla hyvin lähellä kokouksen päätöstä - niin pliisulta kuin se kuulostaakin.

Päätöksellä on kuitenkin myös toinen, ei laisinkaan vähäpätöinen merkitys. Minua, kuten monia muita kaikissa puolueissa jotka työskentelevät lähellä sekä hallitusta että eduskuntaa, lähestyvät hyvin erilaisten intressien edustajat, myös ydinvoiman. Heidän intressissään on tietenkin kaikkia kanavia pitkin yrittää vaikuttaa varsinkin epävarmoihin päättäjiin. Siksi - aivan riippumatta mitä mieltä itse olen - puoluekokouksen päätös saa minut varovaiseksi sen suhteen, etten esim. yksipuolisen tiedon kautta ohjaisi mielipiteiden muodostusta.

Månssonin neuvo on - viitaten muihin puolueisiin - että rkp:ssä pitäisi tehdä enemmän äänestyspäätöksiä. "Näinhän demokratia toimii", hän toteaa. Turun puoluekokouksessa äänestettiin kymmeniä kertoja, kuten yleensä tehdään. Pääkirjoituksessa oli edes voinut mainita, että mm nyt haukuttu ydinvoimapäätös oli juuri sellainen, joka syntyi äänestyksen jälkeen niin valiokunnassa kuin suuressa salissa. Mutta siinä demokratiassa oli ilmeisesti jotain vikaa..

AVGIFTER INTE BARA SOCIALPOLITIK- Maksut muutakin kuin sosiaalipolitiikkaa

Regeringens beslut att möjliggöra en höjning av avgifterna inom social- och hälsovården (dagvård, hälsovård) har sablats ned av den politiska oppositionen. Detta trots att inga justeringar i de avgifter kommunerna KAN ta ut har gjorts sedan 2002. Besluten fattas i kommunerna och det är väl oundvikligt att avgiftsfrågan på många håll politiseras inför kommunalvalet. I Helsingfors grep socialdemokraterna till något så ovanligt som en kommunal interpellation. Den skall besvaras av stadsstyrelsen redan nästa vecka. En kommunal interpellation är dock bara till namnet detsamma som i riksdagen, det finns ju ingen parlamentarisk regering att fälla. I kommunen gäller "samregerande", där man t.ex. i fråga om årlig budget och flerårig ekonomiplan försöker få så bred enighet som möjligt. Det har man lyckats med under en lång rad av år i Helsingfors. Därför är sdp:s interpellation just nu enbart en extra valmanöver. Man motsätter sig inte bara avgiftsjusteringar för att kompensera kostnadsutvecklingen, utan föreslår samtidigt höjda utgifter för social- och hälsovården, dvs vardera skall finansieras med skatter. Visst brukar högre utgifter föreslås under budgetbehandlingar, men gällande budget och planer för de närmaste åren har alla godkänt. Samtidigt ges en ensidig bild av kommunala avgifters funktion och vad kommunerna nu kan göra. Man låter förstå att avgifternas enda syfte är socialpolitiskt och att kommunerna måste ta ut hela den höjning staten möjliggör. Så är det inte. Avgifter är och förblir en viktig inkomstkälla för kommunen, men också ett instrument för att styra enligt principen "användaren betalar". Egentligen är avgifterna ett trubbigt socialpolitiskt instrument, eftersom principen om lika behandling gör det svårt att gradera dem för olika befolkningsgrupper. Löntagare med god ekonomi kunde gott betala hela den höjning som inte gjorts sedan 2002, medan den som lever bara på folkpension kan få det verkligt svårt. Men därför finns särskilda system för behovsprövning, både i form av direkta bidrag och tak för hälsovårdssutgifter. I enskilda, särskilt välmotiverade fall har kommunen dock laglig möjlighet att bevilja nedsättning av avgifter eller t.o.m. befrielse, även om utgångspunkten är att alla skall behandlas lika. Att motsätta sig alla avgiftsjusteringar och bara kräva utgiftshöjningar är därför i hög grad populism. Bäst är sannolikt en kombination; man höjer inte avgifterna så mycket statens beslut skulle medge och använder allt rörelseutrymme som finns att göra det så socialt rättvist som möjligt och att i enskilda fall bevilja nedsättning eller t.o.m. befrielse. Underskottet i socialbudgeten har man faktiskt fått ned i Helsingfors under de senaste åren, men visst finns det ännu behov för grupperna att under hösten komma överens om vissa välriktade satsningar. Här ligger nog både barnens och de äldres behov högt på listan. Odotetusti maan hallituksen päätös mahdollistaa kunnallisen sosiaali- ja terveydenhuollon maksut torjuttiin opposition toimesta, vaikkei maksuihin ole koskettu vuoden 2002 jälkeen. Selvääkin selvempää on myös, että maksukysymystä politisoidaan rankasti kunnissa näin vaalien alla. Helsingissä demarit ovat tehneet jopa kunnallisen välikysymyksen - moni ei edes muistanut että sellainen on olemassa. Tosin se on vain nimeltään samanlainen kuin eduskunnassa - eihän kunnissa ole parlamentaarista hallitusta, jonka voisi kaataa. Kunnissa on "yhteishallintaa", mikä tarkoittaa että esim. budjetti- ja taloussuunnitelmakysymyksissä pyritään mahdollisimman laajaan yksimielisyyteen. Tässä onkin Helsingissä onnistuttu jo monen vuoden ajan. Siksi demareiden aloite onkin nyt puhdas vaalimanööveri. Ei tyydytä vastustamaan kustannuskehitystä kattavia maksukorotuksia, vaan vaaditaan myös menojen lisäyksiä - kaikki on siis katettava veroilla. Toki talousarviokäsittelyjen yhteydessä ehdotetaan useinkin menolisäyksiä, mutta voimassa oleva budjetti ja lähivuosien kehykset ovat kuitenkin kaikkien hyväksymät. Välikysymys antaa myös yksipuolisen kuvan maksujen tarkoituksesta ja siitä, mitä kunnat nyt voivat tehdä. Maksujen funktio ei suinkaan ole vain sosiaalipoliittinen, vaan ne muodostavat myös tärkeän tulolähteen kunnille ja ohjaavat käyttäytymistä periaatteella "käyttäjä maksaa". Lain puitteissa maksut ovat itse asiassa aika tylsä sosiaalipoliittinen väline, kun kaikkia on lähtökohtaisesti kohdeltava samanarvoisesti. Mutta juuri siksi meillä on tulonsiirto- ja muita tarveharkintaan perustuvia järjestelmiä, esim. toimeentulotuki ja erilaiset maksukatot. Siksi kaikkien maksukorotuksien kaavamainen vastustaminen ja samanaikainen menolisäyksien vaatiminen ovat silkkaa populismia. Paras lienee yhdistelmä kaikista toimenpiteistä; maksuja ei ehkä pidä korottaa niin paljon kuin valtion päätös mahdollistaisi ja niiden kohdentuminen on tehtävä mahdollisimman sosiaalisesti. Kuntien täytyy myös käyttää hyväkseen mahdollisuudet yksittäistapauksissa alentaa maksuja tai jopa myöntää vapautus kokonaan. Toki joistakin hyvin perustelluista menolisäyksistä on myös keskusteltava seuraavan talousarviokäsittelyn yhteydessä. Silloin korkealla listalla ovat sekä lasten että vanhusten tarpeet.