KLOTTER ELLER GRAFFITI? Töhrintää vaiko graffitia?

Att ungdomscentralen inte bjöds till "Stoppa klottret"-projektets 10-års seminarium var dumt, likaså att förvägra två fullmäktigeledamöter tillträde då de inte var bjudna

Jag var inbjuden - som kulturministerns statssekreterare. Min hälsning var att frågan om det skall heta klotter eller graffiti är ointressant med tanke på det man inte kommer undan – hur tråkigt den än kan låta i vissa öron: Varför skulle någon ha rätt att utan tillstånd på ett så pass synligt sätt ta i bruk annans eller gemensam egendom? Riktig konst tar alltid andras rättigheter i betraktande.

För att förstå "pattsituation" måste man gå tillbaka i tiden. Stadens projekt hade sin föregångare i ett privat initiativ av i stort sett alla fastigheter längs Backasgatan, som för drygt 10 år sedan var så nedklottrade att alla mått rågades. Det handlade ju också om ett av de synligaste visitkorten för gäster på väg till Helsingfors. Projektets koncept var fungerande och övertogs av staden. Att observera – ungdomscentralen var med när det begav sig.

Under åren har man dock hamnat ordentligt i luven på varandra. Det som många kanske glömt är att staden faktiskt i ett skede upplät ställen för graffiti, dvs det som också nu efterlysts. Erfarenheterna var tyvärr allt annat än goda, eftersom det ledde till en klar ökning också av den otillåtna verksamheten. Det må ha fungerat bättre i andra länder, men så gick det i alla fall i Helsingfors och till den delen måste man förstå "Stoppa klottret"-projektets missnöje.
Det som gör ekvationen svårlöslig är att det tycks vara just det förbjudna som lockar. Något slag av medborgarolydnad? I så fall är det bra att utövarna vet att instrumentet är dåligt, eftersom budskapet förblir helt oklart för den stora allmänheten.

Just här borde attitydförändringen ske om man skall komma vidare och visst har ungdomscentralen här ett stort ansvar. Den mellanform som också projektet godkänner är s.k. muralkonst, dvs att stora väggmålningar beställs av skickliga unga, där man kan komma överens om motivet på ett ungefär men utan att begränsa utrymmet för skapande och självförverkligande.
Utan dialog blir det dock ingenting. Oberoende av vilka frågor det gäller i vår stad eller vad samarbetet leder till måste stadens förvaltningar kunna diskutera civiliserat med varandra.

Nuorisoasiainkeskuksen kutsumatta jättäminen kun "Stop töhryille"- hanke piti 10-vuotis seminaarinsa oli tyhmää, kuten myös kahden ei-kutsutun valtuutetun käännyttäminen.

Minut oli kutsuttu -tosin kulttuuriministerin valtiosihteerinä. Terveiseni olivat, että kyse töhryistä vaiko graffitista ei ole kiinnostava pääkysymyksen näkökulmasta - niin tylsältä kuin se joidenkin mielestä kuulostaakin - Miksi jollakulla olisi oikeus luvatta ja niin näkyvällä tavalla ottaa käyttöönsä toisen tai yhteistä omaisuutta? Aito taide ottaa aina toisten oikeudet huomioon.

Pattitilanteen ymmärtämiseksi on palattava ajassa taaksepäin. Kaupungin hankkeen edeltäjä oli yksiytinen aloite, kun miltei kaikkien Mäkelänkadun kiinteistöjen mitta tuli täyteen kun talot olivat täysin töhrittyjä. Konsepti oli toimiva ja siirtyi kaupungille. Ja huom! Nuorisoasiainkeskus oli alussa mukana.

Vuosien saatossa sukset ovat kuitenkin menneet pahasti ristiin. Moni on kenties unohtanut, että kaupunki todellakin yhdessä vaiheessa osoitti paikkoja graffitille. Kokemukset olivat kuitenkin kaikkea muuta kuin hyvät, koska se johti myös luvattoman töhrinnän selkeään lisääntymiseen. Saattaa olla että tämä on toiminut paremmin muissa maissa, mutta näin kävi Helsingissä ja siltä osin Stop töhryille-hankkeen tyytymättömyys on ymmärrettävä.

Yhtälö on vaikea ratkaista siksi, että juuri luvattomuus näyttää kiehtovan. Kansalaistottelemattomuutta? Jos näin on, tekijöiden on hyvä tietää että välineenä se on surkea, kun viesti jää suurelta yleisöltä täysin epäselväksi.
Juuri tältä osin olisi saatava asennemuutos aikaan ja tässä on nuorisoasiainkeskukselle sauma. Välimuoto - jonka hankekin on sanonut hyväksyvänsä - on ns muraalitaide. Isoja seinämaalauksia tilataan taitavilta nuorilta, jolloin voidaan sopia suurin piirtein aiheesta mutta rajoittamatta sen enempää mahdollisuuksia luovuuteen ja itsensä toteuttamiseen.

Ilman dialogia mistään ei kuitenkaan tule mitään. Riippumatta kysymyksestä rakkaassa kaupungissamme on hallintokuntien voitava keskustella ja tehdä yhteistyötä sivistyneesti.

HÄLSNINGAR FRÅN PEKING - Terveisiä Pekingistä

Hade förmånen att under tre dagar få följa med Paralympiska spelen i Peking som idrottsministerns statssekreterare. Litet hade jag tidigare hunnit stifta bekantskap med vår handikapp-toppidrott, men först i Peking öppnade sig en ny värld på allvar.

Att det handlar om toppidrott råder det inte längre något tvivel om. Nu är det dags att vi inser att vår toppidrott har två likvärdiga ben. Alla idrottare satsar för fullt och har fått jobba precis lika mycket för att på sina villkor nå toppen. De är värda allt stöd vi kan ge dem, inte minst i form av en större del av av de tipsvinstmedel vi lösgör för idrotten. Min vistelse kronades av att få se när rullstollsbundna Markku Niinimäki tog guld i spjut.

Upplevelsen var också en påminnelse om att vi på alla nivåer måste se till att de handikappade får service på likvärdiga villkor. Något för oss alla att minnas i samband med kommunalvalet!

Minulle suotiin mahdollisuus urheiluministerin valtiosihteerinä kolmen päivän aikana seurata Pekingin paralympialaisia. Jossakin määrin olin jo aiemmin tutustunut vammaishuippu-urheiluumme, mutta vasta Pekingissä avautui toden teolla uusi maailma.

Että kyse on huippu-urheilusta ei ole enää epäilyksen kohteena. Nyt meidän on aika oivaltaa että huippu-urheilumme seisoo kahdella samanarvoisella jalalla. Kaikki urheilijat antavat kaikkensa ja ovat joutuneet työskentelmään yhtä paljon kuin terveet päästäkseen huipulle. He ansaitsevat kaiken tukemme, ei vähiten urheilulle myönnettävän veikkausvoittovaraosuuden muodossa. Vierailuni huipentuma oli, kun sain nähdä Markku Niinimäen voittavan kultaa pyörätuolissa istuvien keihäänheitossa.

Elämys oli myös muistutus siitä, että meidän on kaikilla tasoilla huolehdittava vammaisten oikeuksista saada palveluita samoilla ehdoilla. Siinä muistutus meille kaikille kunnallisvaalien alla!

VALMASKINER - Vaalikoneita

Nu är kommunalvalet så pass nära att allehanda valmaskiner börjar öppnas. Maskinerna har definitivt kommit för att stanna och är både roliga och informativa. Politiken har utan tvivel fått ansikten efter att maskinerna kom. Hur många som faktiskt fattar kandidatbeslut på basen av dem förblir väl en gåta, men det är kanske inte så viktigt. Ett styvt jobb för oss kandidater är det i alla fall att svara på alla frågor, maskinerna blir flera från val till val. Men inte bara tidsmässigt, utan också gällande innehållet. Maskinmakarna vill tvinga fram ett enda svar på frågor som i verkligheten kan lösas bara genom kombination av olika åtgärder. Helsingin Uutisets maskin innehöll ett par praktexempel, besvarade den häromdagen. Man tvingades välja mellan att höja skatter ELLER spara i servicen om pengarna inte räcker till. Och att slå vakt om äldreomsorgen genom att utöka kommunala vårdplatser ELLER öka användningen av servicesedlar. Verkligheten är nästan aldrig så här svartvit, om man vill vara effektiv! Så med denna lilla randanmärkningen - ha så roligt i valmaskinernas sällskap!

Nyt ovat kunnallisvaalit niin lähellä, että kaikenlaisia vaalikoneita ollaan avaamassa. Koneet ovat taatusti tulleet jäädäkseen ja ovat sekä hauskoja että informatiivisia. Politiikka on vaalikoneiden tultua ilman muuta saanut (monet) kasvot. Saattaa jäädä arvoitukseksi, miten moni loppujen lopuksi tekee päätöksensä vaalikoneen avulla, mutta se ei ehkä ole niin tärkeää.

Työtä vastaaminen kaikkiin kysymyksiin kuitenkin edellyttää meiltä ehdokkailta, koneiden lukumäärä on koko ajan kasvanut. Enkä tarkoita vain ajallisesti työlästä, vaan myös sisällön kannalta. Kysymyksien laatijat pakottavat valitsemaan yhden vastauksen ongelmiin, jotka todellisuudessa voidaan ratkoa vain eri toimenpiteitä yhdistämällä.

Malliesimerkkinä Helsingin Uutisten vaalikone, jonka kysymyksiin vastasin toissapäivänä. Oli pakko valita veronkorotus TAI säästäminen, jos rahat eivät riitä. Samoin piti turvata vanhustenhuolto lisäämällä kunnallisia laitospaikkoja TAI palveluseteleitä käyttämällä. Todellisuushan on hyvin harvoin näin mustavalkoinen, jos haluaa toimia tehokkaasti.

Joten tällä pienellä reunahuomautuksella - pitäkää hauskaa vaalikoneiden seurassa!